vaimon vaivat: krapula
pojot: 1

Lauantaikin oli oikeastaan tosi mukavaa. Katsottiin leffaa ja chillailtiin. Ja kyllä jotain pientä siinä läheisyyttäkin oli. Ei kylläkään mitään aloitteellista.

Sunnuntai:
vaivat: masennus
pojot: 0

Sunnuntaina kaikki muuttui yhtäkkiä. Halusin antaa omaa aikaa edes lenkillemenoon ja patistin vaimon pihalle. Mutta loppupäivä oli ihan ihmemasistelua. Ei osaa sanoa, mikä on vialla. En ole tehnyt kuulemma mitään väärin. Keskityin pitkälti imuroimiseen ja ruuanlaittoon. Nyt rupean myös tarkkailemaan vaimon alkoholinkäyttöä. Se ei ainakaan piristä oloa pidemmän päälle.

Ei se masennus sinänsä ihme ole. Kaikkihan sitä sairastaa. Pitäisi patistaa lääkäriin.

Maanantai:

 vaivat: ei tiedossa
pisteet: 1

Puhelimessa sanoi, että muru. Vaimolla oli vapaapäivä ja minä työssä, poissa. Tänään taas pitäisi mennä takaisin ja kammoksun taas ajatusta. Aarrghh. Tällä kertaa en yhtää tiedä, miten päin siellä olisin. Ehkä päivän mittaan sitä keksii jotakin ekstramenoja, ettei tarvitse olla siellä kylmässä ilmapiirissä. Ohjelmassa on ainakin tiskien laitto, keittiön siivous mutta sitten pihalle. Sovitaanko näin?

Vaikka viikonloppuna oli mukavaa, niin epäilys silti hiipii pintaan. Onhan nuo keidashetket kivoja, mutta ei minun elämäni tarvitse olla aavikkoa. Ei se sitä ennenkään ole ollut. Ja tottavie en aio antaa jonkun hilata minua juoksuhiekkaan.

Ole myös huomannut sellaisen trendin, että aina, kun vaimolla on paha olo tai tarvitsee jotakin, niin minä olen tomerana poikana järjestämässä apua.  Mutta jos minä vaikkapa pyydän jotakin, niin sitä ei yleensä tule. Esimerkiksi pyytö "tule käymään täällä 10 metrin päässä" on pyyntö, johon ei juuri koskaan tule vastausta.