Maanantain, Pisteet 0
Vaivat: väsyttää, ostokrapula, hiiva

Kun töistä soitin vaimolle, niin hän kertoi olevansa iloisella päällä ja innostunut töistä. Vaan oli toinen ääni kellossa (tottakai) kun pääsin kotiin.

Vastassa oli nainen, joka poti ostokrapulaa ostamistaan satasen kengistä. Lisäksi sain valitusta siitä, etä "kun täällä ei ole koskan mitään ruokaa". Koitin siinä halata vähän työpäivän jälkeiseksi iloksi ja toista lohdutaakseni kun pieni oli ihan mennyt kengät ostamaan... mutta en saanut vastakaikua "kun pitää nyt tehdä tätä ruokaa kun täällä ei ikinä oo mitään valmista kaapissa". 

Totuushan on se, että yleensä meillä on kolmea sorttia ruokaa kaapissa. On ne ruoat, jotka minä olen kokannut ja jotka eivät vaimolle yleensä kelpaa. On ne ruoat, jotka vaimo on edellispäivänä kokannut itselleen ja jotka eivät enää kelpaa, koska samaa ruokaa ei voi syödä kahtena päivänä peräkkäin kuin poikkeustapauksissa. Ja sitten on se ruoka, jonka vaimo kokkaa itselleen.

Hyvää ruokaa kyllä teki. Ei siinä mitään.

Mulla on taas rahat loppu. Osittain siitä syystä, että ostin vaimolle uuden läppärin, jota se ei käytä vielä. Oli jotenkin niin koomista eilen, kun hänen vanhaan koneeseen ei päässyt enää kirjautumaan sisälle. Sanoin, että jos olisit silloin tehnyt varmuuskopion, kun asiasta mainitsin, niin sinulla ei olisi tuota ongelmaa.

Illan vietin korjaillen vaimon vanhaa konetta ja sain sen lopulta kirjautumaan. Otinpa vielä valmiiksi varmuuskopiomediaakin.

Mieltäni katkeroittaa se, että kun pistin päivällä tekstaria vaimolle (jo toisen kerran), että selkää särkee, niin en taaskaan lupailuista huolimatta saanut hierontaa. Emännän ei sen sijaan tarvitse edes pyytää. Helvetti kun tilillä olisi enemmän kuin se viimenen satanen niin menisin hierojalle. Vituttaa tämä elämä tyhjätaskuna.

No ei se ihme ole, että akka ei arvosta, kun on köyhä. Tuloja on, mutta kaikkiin menoihin menee.. ja viihdyttämiseen. No juu. Pistin säästöön muutaman satkun kuun alussa. Kai se säästöpossu on taas ryöstettävä kuun lopussa.

Keväällä teimme sivuduunia yhdelle lafkalle ja pyysin vaimoa silloin pistämään työtunnit ylös. Ei tapahtunut.

Hän itki sitä minulle silloin ja koitin kirjata hänen tuntejaan ylös ja kertoa niistä. Ei tapahdu mitään. Tänään koitin sitten sanoa mailitse, että nakuttelehan eukko-kulta ne tunnit nyt ylös ja tee verokortti, että saadaan se pari sataa rahaa jouluksi. Ei näyttänyt onnistuvan.

Ja vielä pyysin lähettämään työvuorolistaa. Arvaatte varmaan tiedänkö hänen työvuorojaan tältä ja ensiviikolta. Pitäisi soittaa sinne terapiaan tänään ja varata aikaa, kun sitä ei ihan tosta noin vaan saa milloin itseä sattuu huvittamaan.

 

Heräsin yöllä joskus yhden maissa enkä saanut unta. Viikonlopun saldo oli taas sellainen, että pisti miettimään asioita. Perjantaina tein helvetisti hommia myöhään asti vaikken yleensä edes tuo töitä kotiin. Lauantaina siivosin koko huushollin.

Töistä tullessa vaimo oli heti huikannut, että "ei tee yhtään mieli". Kai se on kuitenkin pakko yksi piste antaa kun hän jossain vaiheessa elokuvan aikana tarttui kädestä. Mutta muuten en voi sille mitään, että yöllä, kun heräsin, niin vitutuskäyrä oli noussut.

Enkä sitten saanutkaan unta ennen neljää varmaan. Aamu alkoi bussimatkalla töihin ja siellä näin semmoisen ei kovin paljoa minua nuoremman miehen ja hänen tosi nätin tyttöystävänsä. Tiedän, että he ovat olleet ainakin vuoden yhdessä, koska olen nähnyt kyseiset kyyhkyläiset aikaisemminkin. Kadehtien katselin sitä, miten tuo nätti nainen suuteli poikakaveriaan, hymyili ja kikatti sille ja laittoi päätään tämän syliin.

Minäkin haluan tuollaista. TIedän, että voisin saada sitä. Miksi en hanki sitä? Miksi vain odotan ja odotan. Vaellan autiomaassa sen takia, että tiedän, että jossain kohtaa tulee taas se keidashetki. Sanotaan, että pitkässä parisuhteessa on aina tällaista.  Ole alkaut miettiä, että ehkä minä lopulta en haluakaan edes pitkiä parisuhteita. Avioliittoon mennessä ajattelin, että kaikki kyllä pysyy hyvänä, kun mies vaan on kiltti ja tekee hommia ja huomioi naista kaikin mahdollisin tavoin ja kommunikoidaan - eli kaikkea sitä, mitä oppaissa selostetaan.

Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei se oikeastaan ole niin. Ehkä silloin, jos ensin mies käytöksellään ajaa suhteen kriisiin silllä tavalla, että hän on täysi vätys ja SITTEN vasta muuttuu kunnolliseksi, niin asia voisi toimia. Tällöin nainen voi kokea, että hän on onnistunut muuttamaan miestään ja mies on muuttunut hänen vuokseen. Mutta minä en oikein voi muuttua kuin huonompaan suuntaan tästä enää...paitsi jos äkkirikastun. Niin ja miltä muuten se mies bussissa näytti? Sanoisin että uimari-tasoa, mallin kasvot melkein. Se kyllä varmasti auttaisi meikäläistä avioliitossa.

Mutta takaisin itse asiaan. Mielessä oli vahvasti ajatus, että jos löytäisin nyt jonkun mukavan naisen, joka osoittaisi huomiota ja olisi silmin nähden rakastunut minuun ja hän sattuisi miellyttämään silmääni, niin minä varmaan lähtisin mukaan. Sorry, mutta se on vaan fakta. Eihän siitä suhteesta mitään tulisi, koska todennäköisyys terveen naisen löytämiselle on hyvin pieni meikäläisen meriiteillä. Lopulta jäisin yksin mutta ei se mitään. Uutta matoa koukkuun.

Mutta haaveet pois. Niin ei tule käymään. Hassu juttu, mutta vaikka minulla ei ole koskaan ollut pulaa tyttöystävistä ja usein olen löytänyt aina uuden naisen tai pari huonompaa naista muutaman kuukauden päästä edellisestä erosta, niin silti naiset eivät koskaan lähesty minua missään. Sanotaan, että kun pistää vihkisormuksen sormeen ja menee baariin, niin naiset kiinnostuvat. Mutta ei se minun kohdalla ainakaan pidä paikkaansa. Paitsi joskus ikäneidot ottavat silmäkontaktia ja saattavat vähän innostua. Mutta heidän onkin pidettävä rimaa alempana.

Noh. Mitäs nyt sitten? Uusi viikko on taas alkamassa. Rahat ovat tiukassa taas. Vaimo on töissä ja väsynyt. Mietin vain, että miten tästä illasta selviän. Olin koko eilisillankin ihan ärtynyt eikä oikein ollut edes mitään syytä. Kävin muutaman kerran ulkona rauhoittumassa. Ehkä jatkan samaan malliin tänään. Pitäisi keksiä jotakin tekemistä koko illaksi, mutta mitä. Jos pihalla sataa taas niin ei voi oikein lähteä mihinkään.

Tietysti aina silloin, kun asiat menevät vähän paremmin, niin ei tule sysäystä kirjoitaa. Tarkoitus kuitenkin on pitää kirjaa kaikesta, ei pelkästään huonosta, joten ne hyvät varsinkin pitäisi kirjata ylös.

Aikaa on mennyt jo sen verran, etten edes muista tarkkaan, mitkä päivät olivat kysessä. Sen kuitenkin muistan, että viime viikolla olin parinakin iltana poissa kotoa töiden takia. Johtuisiko sitten siitä vai mistä, että loppuviikosta oli sellainen meininki kuin oli.

Perjantai:
Pisteet 4

Pitäisi oikeastaan kirjoittaa johonkin muualle. Mutta vaimo oli aika humalassa mutta tällä kertaa sen verran mukavasti, että oli oikein innostunut minusta. Mutta kyllä siinä oli muutenkin kai sellaista ihan mukavaa yhdessäoloa illan mittaan. Taisi joku elokuva pyöriä ja hän nojasi minuun ja hymyili ja suuteli. Kävi jossain vaiheessa hörppäämässä jotakin tai vessassa ja kurkki siten lasioven takaa olkkariin - ilman rihman kiertämää. "Sä olet kyllä niin kaunis" tuli suustani ja hän sanoi että "oot sokea".  Oli kyllä ihan ihmejuttua ja taas tuntui, kuin se vanha (nuori) nainen olisi tullut takaisin. Tosin pitää muistaa että viinillä oli osuutta asioihin.

En muista mikä päivä se oli, mutta taisi taas telkkari olla illan pääosasa mutta vaimo sitten taas nojasi minuun ja nukahti pää rinnallani ja se oli jotenkin kauhean herttaista.  Joten siitäkin 1 piste.

Tämä viikko onkin sitten ollut taas aivan kuivaa. Tai no ei aivan. Annan koko viikolta 4 pistettä. Olen saanut tekstiviestiini yhden vastauksen ja se oli " : )" . Eli edistysaskel ottaen huomioon, että viimeisen 3 vuoden aikana "rakastan sinua viestejä on tullut viimeksi elokuussa 2010" ja muut ovat tyyliin "haeks kaupasta..".  On ollut tosi kiire töissä ja kerran tulin vasta yhdeksältä kotiin ja eukko oli jo pötköllään väsyneenä sängyssä. Sanoi kuitenkin että "Oli kiva, kun tulit". En tiedä miksi oli niin kivaa, sillä hän nukahti heti sen jälkeen mutta noh.. ainakin jostain syystä.

Perjantaiaamu alkoi halilla. Se oli aika ihmeellistä. Mutta se on voinut olla kyllä ns velvollisuushali. Vaimohan on kertonut joskus halailevansa vain, koska tietää minun sitä odotavan. 

Tänään lauantaina
pisteet 0
Vaivat: tavallista useammin nälkä, stressi

Nyt on taas kuulemma stressiä. Käytiin pihalla. Tehtiin ruokaa. Aika vastahakoista touhua ollut. Itse en ole pystynyt pitämään suutani kiinni enkä näppejäni erossa. Rupeaa kuulemma jo vähän ärsyttämään lääppiminen. No en ihmettele. Kun näin hänet ensimmäisen kerran aamulla tänään, niin piti vetää hetki henkeä ja tuli semmoinen kutitus tuonne keuhkoihin, koska hän näytti niin kauniilta. En tajua itseäni.

 

 

Perjantai pisteet 1

Päivä töissä perjantaina kaiken sen terapiasessioinnin jälkeen ja sen, että saa kuulla, että ei ole rakastettu ja muuta oli aikamoista kidutusta. Toisaalta onneksi kommellukset töissä pitivät kasassa ja sai nauraa.

Ostin vaimolle ne ruusut. Sain vaimean "kiitos" -kiitoksen ja that's it. Ei tainnut pitää niistä.

Illalla avattiin muutama olut. Se sanoi, että sen varmaan pitäisi mennä lääkärille, koska välillä on masennuksen oireita. Muistin, että tästähän me puhuimme aikaisemminkin. Että vaimo tunnistaa itsessään sen, että sillä heittelehtii tunteet laidasta laitaan. Se, mitä se ei tajua on se, millaista on olla siinä välissä.  Näyttää tietysti siltä, että itse minä tässä itseäni pidän ja koska suurin osa ajasta nyt on yleensä sellaista, että toinen ei välitä ja jo 1,5 v sitten sanoi, ettei rakasta mutta perui samana iltana puheensa, niin niin...Omaa syytäni.

Mutta oli ihan kiva keskustella. Koitin olla terapeutin ohjeiden mukaan mahdollisimman etäisenä. Mutta juteltiin siis noista ja kaikesta muustakin. Ihan mukavistakin jutuista.

Saunaankin mentiin. Rupesin kiusaamaan rouvaa saunan jälkeen niskasta ja, ja... noh..  Jos ei rakasta niin ainakin syttyi ja lopun arvaa.

Mutta siis WTF!????? WTF?? Miten voi aamu ja ilta erota niin paljon toisistaan? Aamulla ei edes kädestä voi ottaa ja illalla sitten...

Lauantai pisteet 0

Tänään oltiin sitten viihteellä. Tai piti mennä viihteelle mutta vaimolta loppui löpö kesken. Viimeksi ollaan tanssittu keväällä Tallinnassa 2 biisiä. Silloin musiikki oli surkeaa, ruoka pahaa ja blaa blaa.  No kävimme syömässä tänäänkin ja ruoka oli taas pahaa. Kävimme elokuvissa ja elokuva oli kuulemma surkea (koitin kaupata kyllä sitä vaimon suosikkia, että oltaisiin katsottu se, mutta näytös oli hänen mielestä väärään aikaan).

Yhdessä vaiheessa muutamaksi sekunniksi pulpahti esille se tyttö, jonka joskus silloin 5 vuotta sitten tunsin. Vaimo alkoi jotain pelleillä siinä ulkona kävellessä ja hymyillä. Mutta se kohtaus meni pian ohi. Ilta päättyi romanttisesti siihen, että vaimo meni nukkumaan haleitta tai pusuitta. En mä tiedä olenko sitten vaan jotenkin vajaa... Toisaalta kyllähän tilanteen ymmärtää. Kun ei ole tunteita niin ei ole.

Yhä enemmän ja enemmän alan näyttää persettä kaiken maailman parisuhdeoppaille, joissa miehiä neuvotaan ottamaan kumppani enemmän huomioon ja puhumaan asioista ja muuta paskaa. Ei mikään auta. Paskapuhetta. Nainen keksii aina lisää syitä, kunnes alkaa käydä, kuten meillä... kaikki on jo miehen suunnalta tehty ja totuus paljastuu: kun ei vaan oo tunteita ja naama ei miellytä.  Tämä on suuri salaisuus, jolta meitä miehiä koitetaan varjella, jotta me todella tekisimme ja meistä voisi puristaa viimeisetkin rippeet ja ennen kaikkea, jotta syy olisi meidän eikä naisen. Naiset inhoavat vastuuta.

Tämän postauksen kirjoitin pari päivää sitten mutta se jäi julkaisematta aikaisemmin. eli kirjoitettu ennen tämänpäiväistä

 

Maanantai:
pisteet 0

Tiistai:
pisteet 1

En mä tajua, mikä sitä taas vaivaa. Sanat sanoo, ettei ole tunteeton fiilis. Mutta teotkaan ei muuta osota. Eilen koitin olla itse etäinen ja jossain vaiheessa ohi mennen hän sitten tarttui muhun ja silitti vähän ja halasi. Eli oli siinä mielessä kiva juttu ja sanoinkin, että on tosi mukavaa. Mutta en tehnyt mitään semmoista, että oisin tuupannut iholle. Mietityttää vaan, että mihin tässä enää luottaisi. Jo monta iltaa on mennyt sillä tavalla, että ollaan vaan ihan erillään kaiket illat. Vaikka koitan jotain tuttavuutta tehdä (ei mitään seksiä) niin ei mitään... Turhauttavaa.

Tiedän, että piakkoin tässä tulee taas se ilta, kun vaimo on taas se mukavampi itsensä ja sitten olen taas pari päivää onneni kukkuloilla. Mutta ei se kauaa kestä. 

No onneksi on muutakin ajateltavaa. On vain surullista nähdä, miten tämä meidän juttu on ihan sivuosassa taas. Noh.. pian mennään taas juttelemaan asioista.