Käytiin juttelemassa ja vaimo on jälleen sitä mieltä, että helpompi olla ilman minua... Miettiny, että onko järkeä jatkaa.

Terapeutti kysyi vaimolta, että muistatko koska viimeksi olisi ollut mukavaa läheisyyttä, että olisit tykännyt. Vaimo sanoi, että ei muista koska on ollut mutta varmaan sellaista on ollut. Itse kerroin siitä, mitä täälläkin kerroin. Elikkä se pari päivää oli sellaista, että vaimo todella nautti kosketuksista. Mutta mielenkiintoista, että hän ei muista. Hänen muistinsa on sidottu aina siihen kulloiseenkin olotilaan. No positiivisessa tilassakaan hän ei oikeastaan muista positiivisia kokemuksia mutta jos olo on negatiivinen, niin ei varmasti muista mutta muistaa kaiken pahan koko liiton ajalta.

Koko työmatkan mietin, että mitä minä nyt teen, jos ero tulee. Koko maailmankuva menee uusiksi. Toisaalta muistelen niitä hetkiä, kun vaimo haluaa olla mun kanssa ja sillä on hymy huulilla ja on kivaa. Ajattelen että jos sinnittelen seuraavaan sellaiseen hetkeen....

Tänä viikonloppuna meillä piti olla treffit. En tiedä onko... no ruusut ostan silti. Olo on kauhea ja on vaikea olo töissäkin (kirjoitan tätä ruokkiksella). Mahassa tuntuu.

Ei edes tiedä, mikä taas muutti tän tilanteen tälläiseksi kun katsoo taaksepäin mennyttä kahta viikkoa. Onko se vaimon stressi? Se mua hämmästyttää. Että taas näin...  Olin pois kotoa tossa yhden illan ja se voi olla tietty vaikuttanut että vaimolla oli kivaa. Terapiassa sanoi ettei tykkää kun vaadin hellyyttä ja se on varmasti yksi suurimmista syistä. Nyt todella täytyy katkaista kaikki hellyys tähän paikkaan. Se on erittäin vaikeaa.

Nainen saa vaatia, mitä haluaa. kotityöt, apua, huomiointia, persoonan muuttamista.. mies ei saa vaatia mitään, koska se koetaan heti niin, että tulee ero. Terapeuttiki kyseli moneen kertaan vaimolta, että mitä hän toivoisi minulta ja tarvitsisi. Kertaakaan ei kysytty, että mitä minä toivoisin vaimoltani.