Soitin aamulla ennen töihinmenoa vaimolle. Hän oli lähdössä kaupungille ja tietysti oli kiire. Kerroin hänelle, että olisipa kiva mennä kävelylle. Hän on niin mukavan näköinenkin, että on kiva kulkea hän rinnalla.   Vastaukset oli perus "juu", "hmm".

Kysyin, miten kannattaisi reissun kanssa tehdä. Hän ei osannut sanoa, haluaako olisiko kiva nähdä minua vai ei!!! Olenko minä idiootti? Kysyin sitten, että kannattaakokaan minun lähteä häntä katsomaan viikonlopuksi kun hän ei kerran edes tiedä.

Siihen hän huusi että "En mää jaksa puhua tästä asiasta! Tuut nyt vaan!"

Kysyin siihen että no enhän minä voi tehdä päätöstä, kerta hänen tunteensa vaihtelee. Siihen hän sanoi, että jos ne vaihtuvat kerran "minuutin välein" niin ei sillä sitten ole väliä.

Ja nynny kun olen, niin menin ja ostin junalipun perjantaille. Mutta ei minun tarvitse toki sitä käyttää.

Kyllä vituttaa. Sitten pyysin soittamaan päivemmällä uudestaan. No ei soittanut.

Vaimo ei tsempannut tänäänkään vaikka lupasi koittaa säästää liittomme.

Tänään hänellä tosiaan oli vapaapäivä, eli ei nyt pelkän väsymisen piikkiin voi laittaa.

Mietin taas eroa. Ja välillä taas rauhoittelin itseäni, että tämä johtuu vaan vaimon väsymisestä.  Koitin muistella viimeviikon alkua, kun olimme kotona ja saatiin hetki olla kahdestaan ja oli hyvä olla. Mutta kaikki on ollut mustaa taas sen jälkeen.  Ja vaimo ei todellakaan ole innokas näkemään...

Katselin vuokrakaksioita itselleni täältä kotikaupungista. Minun piti lähteä katsomaan yhtä niistä ihan vain ulkoa päin jaloittelun takia ja ihan vaan tunnustelemisen takia, että miltä se tuntuisi astella uusissa maisemissa. Jäi kuitenkin tekemättä. Miksi? En uskaltanut ajatella asiaa pidemmälle. Ero pelottaa.

Tunteet risteilevät nyt todella voimakkaasti. Tämä tuntuu pahalta ja huolestuttaa.