Perjantai pisteet 1

Päivä töissä perjantaina kaiken sen terapiasessioinnin jälkeen ja sen, että saa kuulla, että ei ole rakastettu ja muuta oli aikamoista kidutusta. Toisaalta onneksi kommellukset töissä pitivät kasassa ja sai nauraa.

Ostin vaimolle ne ruusut. Sain vaimean "kiitos" -kiitoksen ja that's it. Ei tainnut pitää niistä.

Illalla avattiin muutama olut. Se sanoi, että sen varmaan pitäisi mennä lääkärille, koska välillä on masennuksen oireita. Muistin, että tästähän me puhuimme aikaisemminkin. Että vaimo tunnistaa itsessään sen, että sillä heittelehtii tunteet laidasta laitaan. Se, mitä se ei tajua on se, millaista on olla siinä välissä.  Näyttää tietysti siltä, että itse minä tässä itseäni pidän ja koska suurin osa ajasta nyt on yleensä sellaista, että toinen ei välitä ja jo 1,5 v sitten sanoi, ettei rakasta mutta perui samana iltana puheensa, niin niin...Omaa syytäni.

Mutta oli ihan kiva keskustella. Koitin olla terapeutin ohjeiden mukaan mahdollisimman etäisenä. Mutta juteltiin siis noista ja kaikesta muustakin. Ihan mukavistakin jutuista.

Saunaankin mentiin. Rupesin kiusaamaan rouvaa saunan jälkeen niskasta ja, ja... noh..  Jos ei rakasta niin ainakin syttyi ja lopun arvaa.

Mutta siis WTF!????? WTF?? Miten voi aamu ja ilta erota niin paljon toisistaan? Aamulla ei edes kädestä voi ottaa ja illalla sitten...

Lauantai pisteet 0

Tänään oltiin sitten viihteellä. Tai piti mennä viihteelle mutta vaimolta loppui löpö kesken. Viimeksi ollaan tanssittu keväällä Tallinnassa 2 biisiä. Silloin musiikki oli surkeaa, ruoka pahaa ja blaa blaa.  No kävimme syömässä tänäänkin ja ruoka oli taas pahaa. Kävimme elokuvissa ja elokuva oli kuulemma surkea (koitin kaupata kyllä sitä vaimon suosikkia, että oltaisiin katsottu se, mutta näytös oli hänen mielestä väärään aikaan).

Yhdessä vaiheessa muutamaksi sekunniksi pulpahti esille se tyttö, jonka joskus silloin 5 vuotta sitten tunsin. Vaimo alkoi jotain pelleillä siinä ulkona kävellessä ja hymyillä. Mutta se kohtaus meni pian ohi. Ilta päättyi romanttisesti siihen, että vaimo meni nukkumaan haleitta tai pusuitta. En mä tiedä olenko sitten vaan jotenkin vajaa... Toisaalta kyllähän tilanteen ymmärtää. Kun ei ole tunteita niin ei ole.

Yhä enemmän ja enemmän alan näyttää persettä kaiken maailman parisuhdeoppaille, joissa miehiä neuvotaan ottamaan kumppani enemmän huomioon ja puhumaan asioista ja muuta paskaa. Ei mikään auta. Paskapuhetta. Nainen keksii aina lisää syitä, kunnes alkaa käydä, kuten meillä... kaikki on jo miehen suunnalta tehty ja totuus paljastuu: kun ei vaan oo tunteita ja naama ei miellytä.  Tämä on suuri salaisuus, jolta meitä miehiä koitetaan varjella, jotta me todella tekisimme ja meistä voisi puristaa viimeisetkin rippeet ja ennen kaikkea, jotta syy olisi meidän eikä naisen. Naiset inhoavat vastuuta.