Mitäs eilen taas tapahtuikaan?

Pisteet: 0
Vaivat: stressaa

Torstai oli ihan tyhjää. Ei mitään kiinnostusta. -

Perjantai
pisteet: 0
vaivat: selkä kipeä

Perjantaiaamu oli jollain lailla mukava. Jotain juteltiin ja oltiin aamiaisella. Vaimo sanoi, ettei ole henkisesti valmis. No joo. Minä vaan odotan. Tässä illalla taas kun kohdattiin niin aloitteellisuus ja kiinnostus on jälleen 0. Väkinäistä ja väistelevää kanssakäymistä. Kehtas eukko kuitenkin hieronnan pyytää ja sai. Sen jälkeen kysyi "onko kaikki ookoo" ja paineli nukkumaan.  Hyvä kun katsoi edes päin. Jos jotain koittaa sanoa tai kehua nätiksi vaikka niin vastakaiku on ihmeen neutraalia.

Tarkoitus oli taas koittaa katsoa, että kauanko menee, että toinen koskee. No ei se taas onnistunut.

No se siitä toiminnasta. Normaali kuviohan tämä on. Omissa ajatuksissani mietin edelleen, että ei tästä kyllä mitään tule jos homma näin jatkuu. Mutta mihin vedän sen rajan ja miten asiat järkkäisi. Toivon vaan hartaasti, että mun tunteet kuolis. En pysty toisaalta olemaan tökkimättä kepillä jäätäkään. Se jäisyys tekee epävarmaksi. Täytyy koittaa vaan tehdä kaikkea, mistä tykkää ja antaa toisen loinehtia omissa oloissaan eikä häiritä. Siinä vaan tahtoo tulla semmoinen mukava ilmiö, että jos minä en hoida suhdetta (vaimo ei sitä tee), niin saan valitukset niskoilleni ja on aika varmaa, että ne vaimon tunteet kuolee lopunkin.

Itse en pysty näitä fiiliksiäni tuota naista kohtaan oikeen tappamaan. Nyt tuntuu, että se olisi paras. Jos olisikin jokin kytkin, millä saisi katkaistua kaiken kaipauksen ja halun toista kohtaan niin olisin jo painanut sitä aikoja sitten.

Huomenna vaimo pääsee vähän reissuun koulukaverin kanssa. Sieltä hän tulee takuulla väsyneenä ja naama happamana ja hartiat jäykkänä yms, yms, yms. Pitää henkisesti alkaa valmistaua siihen. Itse aion lähteä maalla käymään. Saapahan syksyisestä luonnosta jotain voimaa.