Pisteet: +2

Vaimon vaivat: outo olo henkisesti, tuntuu että sekoaa, stressi

No ei siitä minun pölkkyydestä tullut mitään. En vaan osaa. Toissapäivä oli ehkä taas kerran yksi järkyttävimmistä päivistä liittomme aikana. Vaimo nimittäin pudotti pommin, ettei pidä yhtäkkiä seksistämme. Kokee sen kuvottavana. Myönsi kyllä, että on aiemmin tykännyt tai sitten välillä tehnyt juttuja pakosta. Meillä on aiempina vuosina ollut todella, todella hyvä ja molempia miellyttävä sukupuolielämä. En mene yksityiskohtiin. Tiedän, mitä ne ovat.

Okei. No basically tämähän tarkoittaa sitä että pitäisi suunnilleen erota. Ja vaimolle se ei ollutkaan mikään ongelma uhkailla heti, että jos tästä asiasta yrittää tehdä numeroa niin hän kirjoittaa heti avioerohakemuksen. No se oli uhkailua.

Itselläkin tuli aika lailla mitta täyteen ja lähdin ihan rauhallisesti pihalle kävelemään. Koitin jopa psyykata itseäni siihen, että okei tämä oli nyt tässä. Ilman hyvää seksiä en suostu elämään, enkä nauti kenenkään pakkoseksistä. Mutta kun se psyykkaaminen ei oikein onnistu, kun kuitenkin on niin sydänjuuriaan myöden rakastunut.

Palasin kotiin ja koitin taas vaan halata vaimoa ja sanoin, ettei se rakkautta poista. Sitä hän ei meiannut uskoa.

Eilisaamu olikin aika kauhea. Mutta vaimo sitten kuitenkin alkoi siinä halimaan ja vaikutti vähän siltä, että ehkä tässä vielä ainakin voi keskustelu aueta. Sitä se sanoikin, että haluaa "puhua".

Noniin.. loppu lyhyesti. Illalla puhuttiin. Sanoi, että hänestä alkaa tuntua, että ongelmat johtuu pitkälti hänestä, eikä minun edesottamuksistani. (huhhuh) Ei oikei tiennyt, että mitä hän tekisi. En paljasta toisen ajatuksia tässä mutta jotain eritteli ongelmia. Ja uskon kyllä. On ihan tavallista että elämä kuormittaa. Sanoin vaan, että pitää etsiä terapeutteja niin kauan että löytää sopivan.  Rahaahan siihe saa palamaan muutaman etelänmatkan verran mutta ei voi mitään. Terveys on tärkeää. Vaimo siis tietää olevansa sekoamassa. Näin sanoi. Hyvä juttu että tiedostaa tarpeensa. Ja onneksi hän ei ole raivopää. Rauhallinen tyyppi. Ehkä liikaakin miettii oman päänsä sisällä juttuja. Puhuminen on aina hakalaa.

Sinänsä vapauttavaa, että nyt tiedän, että se, mitä olen epäillytkin on totta. Eli kyse ei niinkään ole minun tekemättä jättämisistä tai tekemisistä. Ja että minä en voi tätä hommaa ratkaista. Mutta se ei poista sitä, että ongelma on olemassa ja minä olen sen takia onneton. Eikä se varmaa ole. Voihan olla, että se rakkaus on vaan loppunut.

Kuulemma välillä on tunteita ja seuraavana päivänä ei ole.

Vaimo on aina ollut tuuliviiri ja kun lähdin tähän hommaan niin tiesin ja hyväksyin sen. Mutta vasta pari vuotta on ollut tätä, että se tuuli on kääntynyt tunnepuolellakin minua kohtaan.  Samoin tuo seksiasia on välillä ollut että "kuvottaa" ja sitten taas välillä taitaa janottaa. Joten en nyt juuri tee mitään asialle vaan pitäydyn suunnitelmassa, että odotan sinne kevääseen ja katson, mitä tapahtuu..vai tarvitaanko lisääkin aikaa... joku raja pitäs vetää.

Tänään aamulla sängyssä pieni käsi etsi toisen vähän isomman käden ja halasi. "Kyl tää tästä kun jutellaan".  +2 pojoa!