En halua tästä blogista mitään interaktiivista foorumia mutta päätin nyt kuitenkin vastailla kommentteihin, koska tajusin, että ehkä voin saada kommenttien kautta kuitenkin jotakin ajateltavaa tai rohkaisua. Tähän asti en kuitenkaan hirveästi ole saanut kumpaakaan joten tämä lienee turhaa. Vastaaminen lukijoille kuitenkin voi herättää enemmän hedelmällisempiä ideoita.

Kotirouva: "Jos ajattelet koko ajan eroa, niin negatiiviset ajatukset ja tunnelmat vahvistuvat."
Ajattelen myös yhdessäpysymistä ja asoiden korjaamista, jolloin epätoivo ja positiiviset tunteet vahvistuvat.

Kotirouva: " Aikuinen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Sinä rysäytät koko kuorman vaimon niskaan. Eikö elämässäsi ole muita onnellisuuden lähteitä? Jos ei niin hanki niitä!"
Lisäisin tuohon että myös lapsi on vastuussa onnellisuudestaan. Sen sain kokea itse ja toimin sen mukaan. Pidän tätä blogia nyt aikuisena osittain sen takia, että haluan olla vastuussa onnellisuudestani ja kirjata ylös asiat ja miettiä niitä ja tehdä päätöksiä onneni eteen. Kyse ei ole vain valittamisesta. Tiedän, että olisin onnellinen ilman vaimoanikin, koska satun olemaan tyyppiä, joka on onnellinen kaikissa elämäntilanteissa. Toki aina parisuhteessa erotessa on sellainen 3-5kk pimeä jakso. Tällä kertaa vain pelkään että tuo jakso olisi heh.. no olisiko se ikuinen? Pelkään että se olisi pidempi tai että katuisin loppuikäni. Olen ollut onnellinen koulukiusattuna, persaukisena taiteilijana, jätettynä, jättäjänä... Mutta jos elää joka päivä parisuhteessa, niin sen pitää minun kirjoissani olla paras asia elämässä. Eihän koko hommassa muuten ole mitään järkeä. Vaikka minulla on muita asioita, joista saan suurta tyydytystä niin kokoajan taustalla kalvaa se, että läheisin ihmissuhde, jossa kaksi sielua pitäisi kohdata, ei tyydytä, niin silloin on aika vaikea olla täysin onnellinen muista asioista, vaikka niistä saakin hetkellistä iloa. Tällaisia asioita ovat muun muassa kavereiden kanssa hengailu, pelaaminen, leffat, ulkona käveleminen, musiikin kuunteleminen ja liikunta.

 Kotirouva: "Mietipä myös mitä se vaimo voisi olla vailla, että todella olisi onnellisempi, mikä sitten heijastuisi positiivisesti sinuunkin."
Joka päivä yritän tehdä vaimoni onnelliseksi tai mahdollistaa sen, että hän itse voisi tehdä itsensä onnelliseksi kuten sinä sanot, että ihmisen pitää tehdä. En ole kuitenkaan mikään jumala, joka voisi olosuhteita muuttaa. Ehkä se on tässä vaimoni, jonka pitäisi löytää onnensa.

 

 Kotirouva: "Etkö kuitenkin halua, että sanoo rakastavansa, koska itse haluaa, eikä vain siksi, että sinä sen haluat, vaadit ja kärtät kuulla. "
Kyllä haluan.

Kirjuri: "Minusta tuntuu, ettei toinen ihminen voi olla elämän kohokohta ja keskipiste. Olisihan se ihanaa, jos voisi, mutta ihaninkin vaimo tai aviomies on kuitenkin kuolevainen olento, joka haluaa eri asioita ja on yleensä eri tunnemaisemassa kuin puolisonsa."
Jos näin on asia pysyvästi, eikä vain väliaikaisesti, niin silloin koko parisuhteessa ei ole mitään järkeä. Näitä asioita minä olen ajatellut.

Kirjuri: "Sellainen vaatii itseriittoisuutta ja sitä että oma fokus on rakastetun kanssa vietettyjen hetkien sijaan jossain ylevämmässä, kuten omassa henkisessä kasvussa."
Yleviä ja henkistä kasvua kyllä harrastin paljon paremmin ollessani ihan yksin ja pannen sinne tänne.

Kirjuri: "Paradoksaalisesti, tuollainen itseriittoisen tyytyväinen ihminen vetää kaikkia puoleensa"

On sanottu, että se, joka rakastaa vähemmän, on vallankahvassa parisuhteessa ja allekirjoitan sen täysin!

Niin, se vetää kyllä naisia puoleensa. Ehkä se onkin ollut se, millä olen aina naisia saanut. Valitettavasti minut myös opetettiin siihen, että pitäisi olla "se yksi" ja on se tavallaan koettukin, että kyllä se valtava tyydytys sieltä tulikin sitten. Mutta se on jotenkin niin haurasta ja häilyvää.. onko se sittenkin vain dopamiinia ja omaa kuvittelua? Jos näin on, niin minulla ei ole ainuttakaan syytä olla koskaan parisuhteessa.

Wingo: "Jos välttelen fyysistä kontaktia ja hellyyttä, johtuu se yksinomaan siitä, että mies kokee sen heti välittömästi seksin saamisen mahdollisuudeksi."
Minä koen ja kokisin hellyyden ihan sellaiseksi, että "hei mä diggaan susta, kiva että oot siinä, rakastan sua". Mutta toki miehessä on sekin, että mies haluaa yhdistää hellyyden ja seksin. Miehelle seksi on suurin hellyyden osoitus. Siitä ei pääse mihinkään. Vaikean asiasta tekee se, että mies voi myös erottaa seksin ja hellyyden toisistaan täysin erilleen niin halutessaan. Minulle kuitenkin seksi on sekä hellyyttä että tarvetta, halua, himoa ja myös hengellistä yhteyttä.. kaikkia niitä sekaisin. Juuri tuo cocktail tekee seksistä niin hienoa ja se cocktail onnistuu ainoastaan avioliitossa minulla.  Hellyyden voi ulkoistaa vaikka lapseen ja kissaan. Halun ja himon voi ulkoistaa irtosuhteisiin, kumppanuuden voi ulkoistaa ystävyyssuhteisiin ja sukulaissuhteisiin ja hengellisyyden voi yhdistää omaan uskonnollisuuteen tai yhteisöihin mutta cocktailia niistä ei tule.

Wingo: "Ilmeisesti hellyys on sen mielestä turhaa, jos ei saa palkkaa siitä. Ja meillä on pieni kämppä sekä lapset aina läsnä.."
Olen kuullut tuon monesta paikasta että nainen toivoisi hellyyttä ilman seksiä. Itselleni se on luonnollista. Mutta on se totta, että palkkaakin pitää saada...joskus. Muista myös, että miehelle hellyys ja seksi voi tarkoittaa aika pitkälle limittäisiä asioita. Lapsilta pitäis päästä pakoon kyllä välillä. Se on ongelma, joten mikä ratkaisuksi?