Maanantain, Pisteet 0
Vaivat: väsyttää, ostokrapula, hiiva

Kun töistä soitin vaimolle, niin hän kertoi olevansa iloisella päällä ja innostunut töistä. Vaan oli toinen ääni kellossa (tottakai) kun pääsin kotiin.

Vastassa oli nainen, joka poti ostokrapulaa ostamistaan satasen kengistä. Lisäksi sain valitusta siitä, etä "kun täällä ei ole koskan mitään ruokaa". Koitin siinä halata vähän työpäivän jälkeiseksi iloksi ja toista lohdutaakseni kun pieni oli ihan mennyt kengät ostamaan... mutta en saanut vastakaikua "kun pitää nyt tehdä tätä ruokaa kun täällä ei ikinä oo mitään valmista kaapissa". 

Totuushan on se, että yleensä meillä on kolmea sorttia ruokaa kaapissa. On ne ruoat, jotka minä olen kokannut ja jotka eivät vaimolle yleensä kelpaa. On ne ruoat, jotka vaimo on edellispäivänä kokannut itselleen ja jotka eivät enää kelpaa, koska samaa ruokaa ei voi syödä kahtena päivänä peräkkäin kuin poikkeustapauksissa. Ja sitten on se ruoka, jonka vaimo kokkaa itselleen.

Hyvää ruokaa kyllä teki. Ei siinä mitään.

Mulla on taas rahat loppu. Osittain siitä syystä, että ostin vaimolle uuden läppärin, jota se ei käytä vielä. Oli jotenkin niin koomista eilen, kun hänen vanhaan koneeseen ei päässyt enää kirjautumaan sisälle. Sanoin, että jos olisit silloin tehnyt varmuuskopion, kun asiasta mainitsin, niin sinulla ei olisi tuota ongelmaa.

Illan vietin korjaillen vaimon vanhaa konetta ja sain sen lopulta kirjautumaan. Otinpa vielä valmiiksi varmuuskopiomediaakin.

Mieltäni katkeroittaa se, että kun pistin päivällä tekstaria vaimolle (jo toisen kerran), että selkää särkee, niin en taaskaan lupailuista huolimatta saanut hierontaa. Emännän ei sen sijaan tarvitse edes pyytää. Helvetti kun tilillä olisi enemmän kuin se viimenen satanen niin menisin hierojalle. Vituttaa tämä elämä tyhjätaskuna.

No ei se ihme ole, että akka ei arvosta, kun on köyhä. Tuloja on, mutta kaikkiin menoihin menee.. ja viihdyttämiseen. No juu. Pistin säästöön muutaman satkun kuun alussa. Kai se säästöpossu on taas ryöstettävä kuun lopussa.

Keväällä teimme sivuduunia yhdelle lafkalle ja pyysin vaimoa silloin pistämään työtunnit ylös. Ei tapahtunut.

Hän itki sitä minulle silloin ja koitin kirjata hänen tuntejaan ylös ja kertoa niistä. Ei tapahdu mitään. Tänään koitin sitten sanoa mailitse, että nakuttelehan eukko-kulta ne tunnit nyt ylös ja tee verokortti, että saadaan se pari sataa rahaa jouluksi. Ei näyttänyt onnistuvan.

Ja vielä pyysin lähettämään työvuorolistaa. Arvaatte varmaan tiedänkö hänen työvuorojaan tältä ja ensiviikolta. Pitäisi soittaa sinne terapiaan tänään ja varata aikaa, kun sitä ei ihan tosta noin vaan saa milloin itseä sattuu huvittamaan.