Vaivat: selkä kipeä

Pisteet: 2

Olen aivan ällikällä lyöty! En tiedä mitä on tapahtunut. Eilen töissä ollessa sain jostakin ihmeellistä voimaa olla itseriittoinen ja tavallaan välinpitämätön. Ajattelin, että kotiin päästyäni olen vain omissa oloissani ja koitan nauttia omista jutuistani. Vaan toisinpa kävi...

Kulta oli pukeutunut kivasti ja oli meikannutkin (hän on mielestäni tosi kaunis ilman meikkiä). Ei hän sitä minua varten ollut voinut tehdä, mutta olipa kuitenkin. Mitään kotiintulotoivotusfanfaareja viikonlopun kunniaksi en odottanut enkä odotetusti saanutkaan, mutta naisen äänensävy oli kumman positiivinen.

Vaimo jutteli ystävällisesti ja pirtsakkaan sävyyn. Tokaisin että "taidat olla taas kosketusarka" ja hän vastas että "enhän oo" ja sitten halattiin ja vähän suudeltiinkin. Tästä yks piste mutta kyllä se minä olin, joka alotteen tein. Tuntuu kuitenkin reilulta. Sanomattakin on selvää, että tässä vaiheessa mut riisuttiin aseista täysin. Eli kaikki se, mitä olin töissä miettinyt omissa oloissa olemisesta ja viilipyttynä hillumisesta oli historiaa.

Kun kumppanin vapaapäivä koittaa, niin silloin joskus harvoin tapahtuu näin. Eilen on voinut olla kylmää mutta tänään onkin sitten mukavaa. No nyt kävi näin. En tiedä oliko se vapaapäivän ansiota vai oliko vaimo kenties ilahtunut niistä kahdesta oluesta, jotka olivat kadonneet jääkaapista, vai oliko joku vieras etnomuna käynyt kylässä... Etnomunalle tiedoksi, että kiitos kun korjasit vaimoni ainakin päiväksi, vaikken harrastakaan cuckoldingia.

Ilta meni mukavasti jutellessa Suomen historiasta ja hömppäelokuvaa katsellen. Tuntui, kuin peli olisi ollut selvä alusta pitäen, mikä on aika harvinaista meidän suhteessa. Tuntui ihan siltä, kuin olisin saanut menetetyn rakkaani takaisin, kun suutelimme ja kietouduimme toisiimme yössä.

Tänään on sama periaatteessa jatkunut. Hyvän tuulen voi aistia vaikkei mitään varsinaista hellyydenosoitusta tuolta suunnasta tule vaikka sitä luulisi voivan odottaa. Onpaha ainakin hyvä ja rento meininki. Meitsi diggaa. Mutta samalla herää epäilys. Nimittäin ne halit ja suukot alkoivat eilen siitä, että vaimo pyysi hakemaan söpön valkkarin. No ei siinä mitään ihmeellistä sinänsä - normaalia viikonloppulepoa. Ja tietysti sidut hatussa naisen on aina helpompi heittäytyä vietäväksi.. noh oli miten oli, se tuntui aidolta minusta.

Olen alkanut kyllä olemaan todella epäileväinen toiminnan suhteen. En enää usko sitä, mikä on ilmeistä vaan koitan aina miettiä, mitä kaiken takana on. Tästä kuitenkin annan pojot.

Hälyttävää tässä kaikessa on se, että niin hyvältä kuin se tuntuukin saada vaimonsa takaisin perjantai-iltana on se, että ennen meidän suhteessa tämä olisi ollut tyypillinen tiistai-ilta. Asiat täytyy pitää perspektiivissä jos kunnioittaa itseään. Normaali tiistai on nykyään erikoinen perjantai. Saan mitä ansaitsen.

Olen ihmeissäni enkä ymmärrä, mitä on tapahtunut. Oliko se se ensisignaali, jonka annoin kotiin tullessa, kun en selvästikään odottanut mitään erikoista, mikä sitten sai vaimoni reagoimaan positiivisesti? Vai oliko yksinkertaisesti kyse vain stressin häviämisestä vapaapäivän myötä tai kenties ovulaatiosta? Romanttinen minäni tietysti uskoo, että kyse oli rakkaudesta ja se tuntuu hyvältä.