Pisteet 0

Tää on taas ihan perseestä ollut ilta. Päivässä sinänsä ei moittelemista. No ei siinä mitään. Eukolla on ollut hommia ja se on ihan jees, ja itse olen päivän aikana viihdyttänyt itseäni monin tavoin.

Mutta sitten kun rouvat saapui kotiin niin homma meni taas siihen, että rouva on koneella ja minä ihmettelen, että mitäs nyt. Tosin en ihmetellyt vain, koska tiedän sen ahdistavan arvon rouvaa, joten tein sellaisen ihmeen, että pelasin Xboxia aika paljon tänään.

Rouvalta ei tänään tullut mitään kiinnostuksen osoitusta ja minä kysyinkin sitten siitä, sillä meillä on kuitenkin mennyt paremmin edellispäivät. Vastaukseksi sain "Noh, mitäs sinä olet tehnyt tänään?". No huhhuh! Eli alkuasenne on heti se, että MIEHEN vika, että mitäs sitten se MIES on tehnyt suhteen eteen tänään. Ihan kuin minä en olisi tässä se, joka yleensäkin katsoo tämän suhteen perään.

Voi jumalauta! Sanoin että noh,, olen tässä sanonut, että näytät mukavalta, olen tullut lähelle, en ole valittanut mistään, olen kysellyt, mitä voisin tehdä, että ei olisi stressiä jne, jne. Saatana!

Jossain vaiheessa päivää vaimo sanoi olevansa masentunut ja kysyin että miksi. Siihen hän ei antanut vastausta. Nyt hän piiloutuu sitten tälläisen hetkittäisen selittämättömän masennuksen taakse. Kumma juttu, että tässä viiden aviovuoden aikana tälläistä masennusta ei ole aikaisemmin mainittu. Todella hämäräperäistä. Mutta kaikkihan on MIEHEN vika, joten on oletettava, että on minun omaa syytä, etten kaivanut tätä mystillistä masennusta vaimosta esille ennen avioliiton solmimista. Minunhan olisi pitänyt alusta pitäen olettaa, että johan nyt jokaisella naisella on suuri salattu masennus, joka voi laueta missä tahansa vaiheessa, tulla ja mennä (kuten hän sanoo). Ja se pitää vaan kestää... niin kuin mies.

Täytyy sanoa, että minulla olisi ollut parempi päivä, jos en olisi naimisissa.