Heräsin yöllä joskus yhden maissa enkä saanut unta. Viikonlopun saldo oli taas sellainen, että pisti miettimään asioita. Perjantaina tein helvetisti hommia myöhään asti vaikken yleensä edes tuo töitä kotiin. Lauantaina siivosin koko huushollin.

Töistä tullessa vaimo oli heti huikannut, että "ei tee yhtään mieli". Kai se on kuitenkin pakko yksi piste antaa kun hän jossain vaiheessa elokuvan aikana tarttui kädestä. Mutta muuten en voi sille mitään, että yöllä, kun heräsin, niin vitutuskäyrä oli noussut.

Enkä sitten saanutkaan unta ennen neljää varmaan. Aamu alkoi bussimatkalla töihin ja siellä näin semmoisen ei kovin paljoa minua nuoremman miehen ja hänen tosi nätin tyttöystävänsä. Tiedän, että he ovat olleet ainakin vuoden yhdessä, koska olen nähnyt kyseiset kyyhkyläiset aikaisemminkin. Kadehtien katselin sitä, miten tuo nätti nainen suuteli poikakaveriaan, hymyili ja kikatti sille ja laittoi päätään tämän syliin.

Minäkin haluan tuollaista. TIedän, että voisin saada sitä. Miksi en hanki sitä? Miksi vain odotan ja odotan. Vaellan autiomaassa sen takia, että tiedän, että jossain kohtaa tulee taas se keidashetki. Sanotaan, että pitkässä parisuhteessa on aina tällaista.  Ole alkaut miettiä, että ehkä minä lopulta en haluakaan edes pitkiä parisuhteita. Avioliittoon mennessä ajattelin, että kaikki kyllä pysyy hyvänä, kun mies vaan on kiltti ja tekee hommia ja huomioi naista kaikin mahdollisin tavoin ja kommunikoidaan - eli kaikkea sitä, mitä oppaissa selostetaan.

Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei se oikeastaan ole niin. Ehkä silloin, jos ensin mies käytöksellään ajaa suhteen kriisiin silllä tavalla, että hän on täysi vätys ja SITTEN vasta muuttuu kunnolliseksi, niin asia voisi toimia. Tällöin nainen voi kokea, että hän on onnistunut muuttamaan miestään ja mies on muuttunut hänen vuokseen. Mutta minä en oikein voi muuttua kuin huonompaan suuntaan tästä enää...paitsi jos äkkirikastun. Niin ja miltä muuten se mies bussissa näytti? Sanoisin että uimari-tasoa, mallin kasvot melkein. Se kyllä varmasti auttaisi meikäläistä avioliitossa.

Mutta takaisin itse asiaan. Mielessä oli vahvasti ajatus, että jos löytäisin nyt jonkun mukavan naisen, joka osoittaisi huomiota ja olisi silmin nähden rakastunut minuun ja hän sattuisi miellyttämään silmääni, niin minä varmaan lähtisin mukaan. Sorry, mutta se on vaan fakta. Eihän siitä suhteesta mitään tulisi, koska todennäköisyys terveen naisen löytämiselle on hyvin pieni meikäläisen meriiteillä. Lopulta jäisin yksin mutta ei se mitään. Uutta matoa koukkuun.

Mutta haaveet pois. Niin ei tule käymään. Hassu juttu, mutta vaikka minulla ei ole koskaan ollut pulaa tyttöystävistä ja usein olen löytänyt aina uuden naisen tai pari huonompaa naista muutaman kuukauden päästä edellisestä erosta, niin silti naiset eivät koskaan lähesty minua missään. Sanotaan, että kun pistää vihkisormuksen sormeen ja menee baariin, niin naiset kiinnostuvat. Mutta ei se minun kohdalla ainakaan pidä paikkaansa. Paitsi joskus ikäneidot ottavat silmäkontaktia ja saattavat vähän innostua. Mutta heidän onkin pidettävä rimaa alempana.

Noh. Mitäs nyt sitten? Uusi viikko on taas alkamassa. Rahat ovat tiukassa taas. Vaimo on töissä ja väsynyt. Mietin vain, että miten tästä illasta selviän. Olin koko eilisillankin ihan ärtynyt eikä oikein ollut edes mitään syytä. Kävin muutaman kerran ulkona rauhoittumassa. Ehkä jatkan samaan malliin tänään. Pitäisi keksiä jotakin tekemistä koko illaksi, mutta mitä. Jos pihalla sataa taas niin ei voi oikein lähteä mihinkään.