Vaivat: jalkapohjat kipeenä, kurkku kipeenä, stressaa, väsyttää
Pisteet: 0

Soitin tänään pariterapiaan. Jälleen kerran: YKSI puhelu riitti varaamaan ajan. Ja tätä ei vaimo ole näiden viikkojen ajan saanut aikaan. Mutta paljastuipa sekin siinä samalla perheneuvojan suusta, ettei vaimo mitään ole jättänyt sinne vastaajaan viestiä, soittopyyntöä EIKÄ ole tekstannut, vaikka väitti niin viimeviikolla kun kysyin että "laitatko tekstarin" -" joo joo" ja "laitoitko tekstarin" "joo.

Nyt otin vaimon kiinni asiasta ja naiselliseen tapaansa "En mä mitää tekstaria ookkaan laittanut. Emmä mitää semmosta oo väittänykkään. Ei ei en oo, en oo". On todella tyypillistä naisille sanoa ensin jotakin ja myöhemmin sitten kirkkain silmin väittää, ettei ole koskaan mitään sellaista tehnyt. Tulee mieleen ystäväni treffikumppani männävuosilta. Nainen oli treffeillä ollessaan kertonut tykkäävänsä asiasta X. Seuraavilla treffeillä samainen nainen oli sanonut inhoavansa asiaa X ja kun ystäväni oli tiedustellut, miksi tämä oli väittänyt pitäväsä asiasta X niin nainen oli vetänyt tämän "en ole sanonut koskaan sellaista" -kortin esiin. Luulevatkoha naiset, että me miehet todella olemme noin tyhmiä ja todella päästämme naiset pälkähästä.

Joka kerta kun nainen jää kiinni valheesta, oli se miten pieni tahansa, niin meidän päässämme olevaan pieneen mustakantiseen vihkoseen tulee PIIIIIIITKÄ miinus. Se vaikuttaa intoomme ostaa joululahjoja, häälahjoja, synttärilahjoja...

Epäilykseni siis osui JÄLLEEN KERRAN täysin oikeaan. Vaimolla ei ole ollut aikomustakaan soittaa ja hakea apua ongelmiimme. Avioliittomme korjaaminen ei kiinnosta häntä. Hän on tässä vain, koska ei pärjäisi ilman minua ja hänellä on vaikeuksia.

Eilen oli aika hyperaktiivinen ilta. Heräsin viideltä, menin aikaisin töihin ja lähdin vasta illalla. Hoitelin asioita hirveästi, siivoilin, tein rästihommia ja lopulta pyllähdin sohvalle vasta kahdeksan aikoihin. Mutta ei se ahdistusta hirveästi poistanut. Vaimo oli todella jäinen ja kylmä. Jos koitin halata niin suurinpiirtein hyppäsi pois kuin kissa konsanaan. Hyi helvetti mä inhoan tuollaista!

Olen alkanut hijalleen inhota. Lämpimät tunteet ovat tallella ja rakkaus, mutta siihen rinnalle on ilmaantunut halveksunnan tunteita, objektiivista arvostelua ja muita negatiivisia tunteita. Ei se ihme ole jos saan olla stressioksennuspussina ja sitten kaverit ja muut saavat ne hymyt ja positiiviset jutut.

Haista vittu, elämä! Mä vihaan sua.